Tieteessä Tapahtuu: Tarvitsetko sukua selviytyäksesi?

Menneisyydessä sukulaisten tarjoamat turvaverkot saattoivat olla elämän ja kuoleman kysymys. Kirkonkirjoihin perustuvat tutkimukset avaavat, miten sukulaiset vaikuttivat Suomessa 1700-luvulta alkaen lapsikuolleisuuteen, avioliittoihin, lisääntymiseen ja tartuntatautien leviämiseen.

Perheen ja sukulaisten väliset kontaktit ovat yhteydessä myös yhteiskunnan väestörakenteeseen ja ihmislajin elinkiertoon eli eri elämänvaiheisiin syntymästä kuolemaan saakka. Tutkimuksissa kontaktit on liitetty niin ihmiselle tyypilliseen pitkään lapsuuteen, lyhyisiin synnytysväleihin, menopaussiin kuin pitkään menopaussin jälkeiseen elinikäänkin. Tällaisille yhteyksille on löytynyt tukea sekä historiallisista että moderneista yhteiskunnista ympäri maailmaa.

Viime vuosikymmeninä tutkimuksissa on hyödynnetty kirkonkirja-aineistoja, joiden avulla on selvitetty sukulaisten vaikutuksia ihmisten eri elämänvaiheissa historiallisessa Suomessa. Kirkonkirjat tarjoavat ainutlaatuisen ikkunan perhe-elämään viimeisen kolmensadan vuoden aikana, sillä Ruotsi-Suomessa kirkkoherrat olivat 1700-luvulta lähtien velvoitettuja pitämään tarkkaa väestökirjanpitoa seurakuntansa asukkaista.

Kirkonkirjoista löytyy luetteloita kuntien syntyneistä ja kuolleista, ja rippikirjojen avulla on mahdollista seurata ihmisten vaiheita läpi elämän syntymästä kuolemaan. Niiden avulla voidaan tarkastella, milloin ihmiset avioituivat, saivat lapsia ja muuttivat sekä mihin he lopulta kuolivat. Niistä saadaan tietoa myös siitä, ketkä sukulaiset olivat elossa ihmisen eri elämänvaiheissa ja miten kaukana he asuivat toisistaan.

Suomalaiset kirkonkirja-aineistot ovat koko maailman mittakaavassa poikkeuksellisen tarkkoja ja kattavia. Ne yltävät kauemmas historiaan kuin monessa muussa maassa. Tämä mahdollistaa sen, että ihmisen elinkierron evoluutiota voidaan tutkia luonnontilaisissa populaatioissa, ennen kuin julkista terveydenhuoltoa tai tehokasta ehkäisyä oli olemassa.

Lapsikuolleisuus oli historiallisessa Suomessa suurta: jopa 30–40 prosenttia lapsista kuoli ennen aikuisikää. Aikuisikään yltääkseen lasten piti selviytyä niin hyvistä kuin huonoistakin vuosista. Liikkeellä oli erilaisia taudinaiheuttajia, ravintotilanteet saattoivat vaihdella ja perheenjäsenet kuolla. Yhteiskuntaa ja elinoloja horjuttivat monet ilmiöt.

Lajimme alusta asti ihmislasten selviämiselle on ollut olennaista yhteisöllinen hoiva (englanniksi cooperative breeding), jossa vanhempien lisäksi myös muut aikuiset osallistuvat lastenhoitoon ja kasvatukseen. Tutkimus onkin osoittanut, että sekä läheiset että kaukaiset sukulaiset saattoivat vaikuttaa lapsen kuolemanriskiin

Historiallisessa Suomessa erityisesti äidinäidillä on ollut myönteinen vaikutus lasten selviytymiseen. Tämä tukee niin sanottua isoäitihypoteesia, jonka mukaan menopaussin jälkeinen pitkä elinikä on voinut kehittyä evoluution kuluessa osittain siksi, että isoäidit paransivat lastenlastensa selviytymismahdollisuuksia.

Isoäitien tarjoama hoiva, ravinto ja kokemus saattoivat olla ratkaisevan tärkeitä erityisesti varhaislapsuudessa. Myös sisarukset ja erityisesti siskot ovat parantaneet pikkulasten selviämisen mahdollisuuksia todennäköisesti siksi, että he ovat osallistuneet nuorempien sisarustensa hoitamiseen.

Artikkeli on julkaistu Tieteessä tapahtuu -lehdessä 10.6.2026 ja voit lukea sen täällä.