Leskeksi jääminen vähentää isoisien antamaa hoivaa, mutta ei vaikuta isoäitien osallistumiseen

Pitkittäisaineistoon perustuva tutkimus osoittaa, että leskeys vähentää merkittävästi isoisien, mutta ei isoäitien, osallistumista lastenlasten hoitoon. Isoisien hoivapäivät vähenevät leskeytymisen myötä selvästi, mutta isoäitien hoivapanos sen sijaan säilyy lähes muuttumattomana puolison kuolemasta huolimatta.

Puolison kuolema on merkittävä elämänmuutos, joka yleensä koetaan vasta myöhäisessä aikuisiässä. Vaikka aiemmat tutkimukset viittaavat siihen, että leskeys saattaa vähentää lastenlasten hoitamista, useimmat tutkimukset ovat perustuneet poikkileikkausvertailuihin leskien ja muiden välillä.

Tambellinin ja kumppaneiden tutkimuksessa käytettiin Survey of Health, Ageing and Retirement in Europe (SHARE) -pitkittäistutkimusta (n = 27 467). Tutkimuksessa selvitettiin, miten parisuhdetilanteen muutokset liittyvät isovanhempien hoivaan käyttämään aikaan. Tutkijat havaitsivat, että leskeksi jääminen vähentää merkittävästi lastenlasten hoitoa isoisien keskuudessa, mutta ei isoäitien keskuudessa.

Isoisillä lastenlasten hoito vähenee noin 13 päivää vuodessa pian leskeksi jäämisen jälkeen, 19 päivää kaksi vuotta myöhemmin ja 16 päivää neljä vuotta myöhemmin verrattuna leskeksi jäämistä edeltävään tasoon. Sen sijaan isoäitien osalta vaikutukset ovat vähäisiä eivätkä tilastollisesti merkitseviä. Nämä tulokset viittaavat siihen, että nyky-Euroopassa isoisät vähentävät huomattavasti osallistumistaan lastenhoitoon puolison menettämisen jälkeen, kun taas isoäitien tarjoama lastenhoito pysyy suurelta osin ennallaan leskeytymisen jälkeen.

Tutkimuksen tulokset korostavat leskeksi jäämisen merkittävää vaikutusta lastenlasten hoitamiseen ja paljastavat selkeitä sukupuolieroja hoivassa myös silloin, kun tutkitaan samoja isovanhempia pitkällä aikavälillä. Kun isoisien osallistuminen lastenlasten hoitoon vähenee selvästi ja pysyvästi leskeksi tulon jälkeen, isoäidit jatkavat hoivan antamista suunnilleen samalla tasolla. Leskeyden, sukupuolen ja sukupolvien välisen hoidon välisen vuorovaikutuksen ymmärtäminen on olennaista, kun käsitellään ikääntyvien yhteiskuntien muuttuvaa perhetuen dynamiikkaa.

Lue lisää

Tambellini, E., Danielsbacka, M., Tanskanen, A. et al. Widowhood and grandchild care: a longitudinal study of European grandmothers and grandfathers. Eur J Ageing (2026). https://doi.org/10.1007/s10433-026-00908-x