Anna Rotkirch ja Jenni Pettay mukana Helsingin Sanomien laajassa tiedejutussa: ”Evoluutio hioi isästä hoivaajan”. Juttu pohjautuu Tiede-lehden artikkeliin.
NetResilience tutkijat Anna Rotkirch ja Jenni Pettay kertovat Tiede-lehden artikkeliin pohjautuvassa jutussa, millä tavoin ihmislajin tavat hoivata jälkeläisiään ovat kehittyneet ja millaisiksi ne ovat muokkautuneet ajan saatossa. Artikkelissa käsitellään myös, millä tavoin perhesuhteet ja erilaiset hoivan muodot vaikuttavat lapsen kehitykseen nyky-yhteiskunnassa ja siihen liittyvien erilaisten ilmiöiden suhteen.
Kun mies tulee isäksi, hänen kehonsa muuttuu. Isyyteen suuntautuminen näkyy muun muassa hormoneissa: testosteronin tasot laskevat ja prolaktiinin nousevat.
”Luonto pitää huolen siitä, että miehistä tulee vähemmän aggressiivisia ja enemmän hoivaavia. Miehet on viritetty isyyteen”, sanoo biologian dosentti Jenni Pettay Turun yliopistosta.
Länsimaissa isät ovat alkaneet osallistua lastensa hoitoon yhä enemmän. Perinteinen työnjako töissä käyvän perheen elättäjäisän ja lapsia hoitavan kotiäidin välillä on Suomessakin jo aikaa sitten väistynyt. Esiin on noussut perhetyyppi, jossa molemmat vanhemmat tuovat leipää pöytään ja hoitavat lapsia.
Perinteinen malli heijasti virheellistä ajatusta luontaisesta sukupuolten välisestä työnjaosta, jossa heimon miehet lähtivät metsälle jahtaamaan suurriistaa ja naiset jäivät kylään hoitamaan kotia ja lapsia.
Itse asiassa nykyinen lapsiaan hoivaava isä näyttää ainakin osittain paluulta alkuperäiseen isyyden malliin, jota nähdään verrattain tasa-arvoisissa metsästäjä-kerääjien yhteisöissä.
”Jos mitataan, miten paljon isät pitelevät omaa tai toisen vauvaa, metsästäjä-kerääjäyhteisöt ovat ihan omaa luokkaansa”, Rotkirch sanoo.
Tutkimusten mukaan äidin rooli korostuu lapsen selviämisen kannalta, mutta vanhempien rooli ei toki rajoitu pelkkään lasten hengissä pysymiseen. Isät tuovat ruokaa pöytään, edistävät lasten sosiaalisia suhteita, opettavat monenlaisia taitoja sekä parantavat lastensa kielellistä ja kognitiivista kehitystä.
Anna Rotkirchin mukaan myös nyky-yhteiskunnissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että isällä on suuri merkitys lapsen kehitykseen.
”Esimerkiksi avioero vaikuttaa lasten kehitykseen edelleen merkittävästi. Suurin syy on se, että lapsi saa vähemmän yhteistä aikaa molemmilta vanhemmilta”, Rotkirch sanoo.
Vanhempien ero tarkoittaa yhä nykypäivänä usein sitä, että lapsen side isään heikkenee. Rotkirchin mukaan on olemassa näyttöä siitä, että isän poissaolo vaikeuttaa lapsen kehitystä monella elämänalueella työllistymisestä ja koulutuksesta mielenterveyteen ja päihteiden käyttöön.
Siksi isien panostusta lapseen on tutkimusprofessorin mielestä vaikea korvata.
Juttu on julkaistu Helsingin Sanomissa 12.1.2023 ja voit lukea sen kokonaan täällä.
Alkuperäinen artikkeli julkaistu Tiede-lehdessä 12/2022.