Kansainväliset mediat laskevan syntyvyyden jäljillä

Eivätkö perhepoliittiset ratkaisut enää riitä, kun syntyvyys laskee Pohjoismaissa? Miten nuoret suhtautuvat lastensaantiin ja vanhemmuuteen? Tarvitaanko yhteiskunnassa uudelleenajattelua? Näitä pohtimassa tutkimusjohtaja Anna Rotkirch Financial Times -lehden haastattelussa.

Kaksikymmentä vuotta sitten Suomella näytti menevän hyvin, syntyvyys oli nousussa ja naisten osuus työvoimasta korkea. Poliittiset päättäjät ympäri maailman tulivat tutustumaan pohjoismaiseen malliin, jonka taustalla olivat muun muassa hyvät neuvolapalvelut, perhevapaat ja laadukas varhaiskasvatus.

Kaikesta tästä vanhemmille tarjotusta tuesta huolimatta Suomen syntyvyys on laskenut lähes kolmanneksen vuodesta 2010.

Kehitystä pohtii tutkimusprofessori Anna Rotkirch Väestöliiton Väestöntutkimuslaitokselta. Rotkirch on sosiologi ja väestötieteilijä sekä Euroopan johtavia asiantuntijoita siinä, mitä nuoret ajattelevat lastensaannista ja vanhemmuudesta.

Syntyvyyden lasku on maailmanlaajuinen ilmiö ja koskettaa hyvin erilaisia yhteiskuntia. Euroopassa syntyvyys laski vuonna 2023 niin Unkarissa, Saksassa, Islannissa kuin Irlannissakin. Näissä maissa syntyvyys on perinteisesti ollut korkeaa. Suomi näyttää tässä toimivan edelläkävijänä.

”Syntyvyydessä on se outo piirre, että kukaan ei oikein tunnu tietävän, mitä on tekeillä. Tilanne on uusi, eikä poliittisia toimia ole siksi kokeiltu. Se ei johdu niinkään taloudesta tai perhepolitiikasta. Se on jotain kulttuurista, psykologista, biologista ja kognitiivista.”

Väestöliitossa seurataan kyselytutkimuksilla, kuinka monta lasta ihmiset aikovat hankkia ja myös sitä, mitä he pitävät ihanteellisena lapsilukunaan. Havaintojen perusteella näyttää siltä, että lapset eivät sovi monen milleniaalin elämänsuunnitelmiin. Aikoinaan oli uhraus olla hankkimatta lapsia, nyt perheen perustaminen merkitsee itsenäisyydestä luopumista.

Useimmissa yhteiskunnissa lasten hankkiminen on ollut merkki aikuisuudesta ja sen kulmakivi. Nyt se on jotain, joka tulee sen jälkeen, kun on jo kaikkea muuta, pohtii Rotkirch.

Tämä selittää myös sitä, miksi vähemmän koulutetut eurooppalaiset eivät enää ole niitä, jotka haluavat enemmän lapsia. Tällä hetkellä lapsilukuaan kasvattavat ne, joilla menee jo monin tavoin hyvin, joilla on kumppani, jotka saavat tukea vanhemmiltaan, jotka käyvät töissä, eivätkä koe yksinäisyyttä. Rotkirchin mukaan tämä on melko uusi asia monissa maissa.

Onko sosiaalisen median käytöllä vaikutusta syntyvyyteen? Olisiko alhaisempi syntyvyys tervetullutta ilmastonmuutoksen näkökulmasta? Pitäisikö hallitusten käskeä nuoria hankkimaan lapsia talouden vuoksi? Vai voiko maahanmuutto täyttää vajeen?

Aiheesta lisää